Jer 20 | FinSTLK2017 | STEP | Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian profetoivan nämä sanat.

Jeremiah 20

Profeetan tuska

1 Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian profetoivan nämä sanat. 2 Niin Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa. 3 Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, Jeremia sanoi hänelle: "Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib ^{▼▼ Kauhistus ympäriinsä.}. 4 Sillä näin sanoo Herra: Katso, teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan silmiesi nähden, ja koko Juudan annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin karkotukseen ja surmaa heitä miekalla. 5 Annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken, mitä se on saanut aikaan, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuningasten aarteet annan heidän vihollistensa käsiin. Nämä ryöstävät ne, ottavat ne ja vievät ne Baabeliin. 6 Sinä, Pashur, ja kaikki, jotka talossasi asuvat, vaellatte vankeuteen, ja tulet Baabeliin. Sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet ennustanut valhetta."

7 Olet taivutellut minua, Herra, ja olen taipunut. Olet tarttunut minuun ja voittanut. Olen ollut nauruna kaiken päivää, ja kaikki pilkkaavat minua. 8 Sillä niin usein kuin puhun, minun täytyy itkeä, huutaa väkivaltaa ja sortoa. Sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi kaiken päivää. 9 Mutta kun sanoin: "En tahdo muistella häntä enkä enää puhua hänen nimessään", sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna luihini. Väsyksiin asti yritin sitä kestää, mutta en voinut. 10 Sillä monen kuulen parjaavan. Kauhistus joka puolella! "Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!" Kaikki ystäväni vaanivat, milloin kompastuisin: "Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä, niin että voitamme hänet ja saamme hänelle kostaa." 11 Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari. Sen tähden vainoojani kompastuvat eivätkä voi mitään. He saavat suuren häpeän, sillä he ovat olleet ymmärtämättömiä, iankaikkisen pilkan, joka ei unohdu. 12 Herra Sebaot, sinä, joka tutkit vanhurskaan, näet munuaiset ja sydämen, salli minun nähdä, että kostat heille, sillä sinun huomaasi olen jättänyt asiani. 13 Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa, sillä hän pelastaa köyhän sielun pahantekijöiden käsistä. 14 Kirottu olkoon se päivä, jona synnyin. Älköön se päivä, jona äitini minut synnytti, olko siunattu. 15 Kirottu olkoon se mies, joka toi isälleni ilosanoman, sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi", ja toi hänelle suuren ilon. 16 Käyköön sen miehen kuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti armahtamatta. Hän kuulkoon huudon aamulla ja sotahuudon keskipäivän aikaan, 17 koska ei surmannut minua äidinkohtuun, niin että äitini olisi ollut hautani ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi. 18 Miksi olen äitini kohdusta tullut näkemään tuskaa ja vaivaa, niin että päiväni päättyvät häpeässä?